Zone-tilat ja virtauskokemukset

Natasha Dow Schüllin tutkimusten mukaan raha-automaattien pitkän linjan pelaajille pelivoitot eivät ole yhtä merkityksellisiä kuin joskus saattoivat olla. Tärkeämpää on pakeneminen turvalliseen pelimaailmaan Zone-tilaan, jonne murheet eivät seuraa. Jussi Palomäki kirjoittaa siitä, miten Zone-tila on yhteydessä psykologiassa tunnettuun virtauskokemukseen.

Kulttuuriantropologi Natasha Dow Schüllin vuonna 2012 julkaistu kirja Addiction by Design – Machine Gambling in Las Vegas pureutuu peliriippuvuuden ja psykologisen Zone-tilan väliseen yhteyteen. Schüll oli kiinnostunut Las Vegasin rahapelikulttuurista ja haastatteli vuosien 1990 ja 2005 välillä useita aktiivisia raha-automaattipelaajia. Hän havaitsi, että raha-automaattien pitkän linjan pelaajille (“vakioasiakkaille”) pelivoitot eivät olleet merkityksellisiä; tärkeämpää oli pakeneminen turvalliseen pelimaailmaan Zone-tilaan, jonne murheet eivät seuranneet. Zonessa oleminen rauhoitti, tuntui hyvältä ja oli siten luonteva vastapaino pelaajien kiireiselle arjelle. Ajantaju katosi ja pelaaminen tuntui itsessään palkitsevalta. Lisäksi Zoneen pääseminen kävi sitä helpommaksi mitä enemmän raha-automaatteja pelasi (tai mitä “kokeneemmaksi” pelaajaksi kehittyi).

Zone-tila on vahvasti yhteydessä psykologiassa tunnettuun virtauskokemukseen (engl. flow). Virtaustilassa henkilö on täysin uppoutunut ja keskittynyt tiettyyn motivoivaan toimintaan, jonka suorittaminen tuntuu itsessään nautinnolliselta. Virtauskokemukset tulevat sitä yleisemmiksi mitä kokeneemmaksi ja taitavammaksi henkilö kehittyy jossain toiminnassa, esimerkiksi instrumentin soittamisessa tai shakin pelaamisessa. Toisaalta virtauskokemuksetkin Zone-tilojen lailla aiheuttavat riippuvuutta. Virtaustila tuntuu usein niin hyvältä ja vapauttavalta, että se halutaan kokea uudestaan ja uudestaan, mikä saattaa esimerkiksi vaikeuttaa sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä. 

 

Virtaustila tuntuu usein niin hyvältä ja vapauttavalta, että se halutaan kokea uudestaan ja uudestaan, mikä saattaa esimerkiksi vaikeuttaa sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä

 

Edellä mainituista negatiivisista seurauksista huolimatta virtaustiloilla kuitenkin katsotaan olevan lähinnä myönteisiä hyvinvointivaikutuksia. Kun virtauskokemus loppuu – esimerkiksi shakkipelin jälkeen – pelaaja tuntee usein onnistuneensa, tehneensä hyviä ratkaisuja ja toimineensa omien taitojensa äärirajoilla. Pelaaja kokee kehittyneensä ja pystyneensä tuomaan esiin “täyden potentiaalinsa”. Raha-automaatteja pelatessa näin ei kuitenkaan tapahdu. Peleissä ei voi pitkällä aikavälillä voittaa, joten Zone-tilojen jälkeen ei yleensä koeta onnistumisen tai kehittymisen tunteita; sen sijaan koetaan häpeää, surua, epäonnistumista ja pettymystä hävityn rahan (ja menetetyn ajan) johdosta.

Toisin kuin shakissa (puhdas taitopeli) ja raha-automaattipeleissä (puhtaan sattuman pelejä), pokerissa sekä taito että sattuma vaikuttavat pelin lopputulokseen. Myös pokerinpelaajat – erityisesti pokeriammattilaiset – ovat raportoineet kokemuksia virtaustiloista. Pokeri on peliympäristö, joka asettuu luonteeltaan shakin ja raha- automaattipelien väliin: pokeri on taitopeli, koska sitä pelaamalla voi pitkällä aikavälillä jäädä voitolle, mutta lyhyen aikavälin tulokset perustuvat pitkälti sattumaan.

Olisikin mielenkiintoista tutkia pokerinpelaajien pelitaidon, pelikokemuksen, virtauskokemusten ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä. Kenties taitavat pokerinpelaajat kokevat (positiivisia) virtauskokemuksia juuri siksi, että he pystyvät tienaamaan pelaamalla rahaa pitkällä aikavälillä. Tällöinhän (voitolliselle) pelaajalle ei todennäköisesti aiheudu ahdistusta, surua ja stressiä jatkuvasta rahan häviämisestä, mitkä ovat tyypillisiä Zone-tilan jälkeisiä tuntemuksia. Tämä oletus on linjassa myös aiemman tutkimustiedon kanssa, jonka mukaan kokeneet ja taitavat pokerinpelaajat osaavat säädellä negatiivisia tunteitaan, kuten suuttumusta ja ahdistusta paremmin kuin kokemattomat pelaajat. Vastaavasti taidoiltaan heikommat pelaajat, jotka häviävät pokeria pelaamalla rahaa pitkällä aikavälillä, saattavat olla vaarassa ajautua negatiivisiin Zone-tiloihin.

Zone-tilojen ja virtauskokemusten välisiä eroja voidaan siis valottaa pokerin avulla. On hyvinkin mahdollista, että pokerissa voidaan havaita sekä virtauskokemuksia että Zone-tiloja. Kuitenkin se, kumpaan tilaan pelaaja ajautuu – ja johtaako ajautuminen hyvinvoinnin laskuun vai nousuun – riippuu todennäköisesti pelaajien kokemuksesta, taidosta ja tunteiden säätelykyvystä.

Jussi Palomäki
Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto

Julkaistu 22.3.2016

Senast uppdaterad

2017-11-22

Nordens välfärdscenter | tel: +46 8 545 536 00 | | En institution under Nordiska ministerrådet